Tietoviikossa oli jo jonkin aikaa sitten juttu siitä miten miniläppärit syövät isompien kannettavien markkinointa. Kirjoitan tästä vähän myöhässä, kun laitoin tuon jutun muistiin ja palasin siihen uudestaan vasta äskettäin.
Voisin yksinkertaisesti kommentoida tuota juttua sanomalla miten halvempi ja kätevämpi on parempi ja siksi menestyy. Mutta… se olisi vähän liian yksinkertaista ja ilmiselvää.
Sensijaan väitän, että sovellusalustojen konvergenssi mahdollistaa tietokoneiden ns. form factorin divergenssin. Siis täh?
Sovellusalustojen konvergenssi on helppo selittää. Google, webipalvelut, SaaS ja pilvipalveluthan ovat juuri sovellusalustojen konvergenssia. Sovelluksella on nykyään alusta, ja se alusta on selain. (Kiista siitä onko selain sovellusalusta vai sovelluksen toimitusalusta voidaan jättää toisaalle.)
Huomattavaa on jo sekin, että monet natiivilta näyttävät Windows-sovellukset pohjautuvat sisäisesti sulautettuihin selainalustoihin – jota myös Adobe Flex ja Microsoft Silverlight ovat.
Mutta että divergenssi? Sillä tarkoitan fyysisten laitteiden muotojen divergenssiä. Ei ole enää yhtä ainoaa form factoria läppäreillä.
Ainahan on ollut pieniä bisnesläppäreitä ja isoja halpoja halkoja. Minulla oli pikkuinen 12″ Sony Vaio jo kymmenen vuotta sitten eli samaa kokoluokkaa kuin tämän päivän (isommat) miniläppärit. Se vain maksoi noin 2k€ nykyrahassa — vastaavalla profiililla tehdyt bisnesläppärit maksavat tänä päivänäkin suunnilleen saman verran.
Tänä päivänä halpis-bisnesläppäreitä ja/tai parempia kuluttajamalleja saa noin tuhannella eurolla ja ihan kelvollisia kuluttajaläppäreitä jo 500 eurolla.
Perustelu “paremman” bisnesläppärin 1000-1500 euron preemiolle on yksinkertainen: koko. Niissä on sama teho pienemmässä paketissa. Komponenttien puristaminen pieneen laitteeseen maksaa. Ihan oikeasti. Sen takia halpisläppärit ovat juuri niin isoja kuin ovat – eivät sen takia että 16″ näyttö on koleampi vaan sen takia että 16″ näyttö mahdollistaa ison muovilaatikon johon on helppoa eli halpaa mahduttaa tarvittavat komponentit.
Pitkän aikaa kannettavien fyysinen koko oli kiinni toiminnallisuudessa eli suomeksi uusimman Windowsin asettamissa tehovaatimuksissa. Aina kun uusi Windows tuli, se vaati ainakin 2× nopeamman koneen. Vaikka tekniikan kehittyminen olisi mahdollistanut aiemman tehon laittamisen pienempään kuosiin, pienemmille ja tehottomammille koneille ei ollut kysyntää, koska niille ei ollut käyttöä. Ergo, sekä hinta- että kokoluokat pysyivät pitkään samanlaisina, ryhmiteltynä enimmäkseen sen mukaan millaisia sovelluksia ja missä tilanteissa niissä ajettiin.
Sovellusten konvergenssi selaimeen on vahvasti rikkomassa tätä palettia. Jatkuvasti suurempi osa ihmisistä pystyy tekemään työnsä puhtaasti “etäyhteytenä,” eli sovelluksilla joiden käyttöliittymä näkyy selaimessa ja varsinainen raskaan sarjan prosessointi suoritetaan “muualla.” Monen asian tekemiseen tarvitaan vähemmän tehoa paikallisesti kuin ennen.
Pienempi teho on myös mahdollista paketoida taloudellisesti pieneen laatikkoon.
Tätä tarkoitin konvergenssin mahdollistamalla divergenssillä. Konvergenssi on päässyt pisteeseen jossa se rikkoo kauan kestäneen sovellusalustan ja laitealustan yhteyden. Tämän yhteyden rikkoutuminen on laitteiden muoto- ja kokokielen kannalta kuin prekambrinen räjähdys – yhtäkkiä on mahdollista tehdä monenlaisia laitteita ilman että todellinen perustoiminnalisuus vaarantuu!
Tulevaisuutta voisi miettiä näinkin: Jos 10″ miniläppärillä saa tehtyä 90% nettiasioista tänä päivänä, niin mitä on luvassa viiden vuoden päästä?
Tagit: futurologia, kannettavat, laitteet, tietokoneet
Voisinpa väittää, että nettiasioista 99.8% voi tehdä Windows XP:tä ajavalla netbookilla, 99% esim. Nokia N900:lla ja tuon mainitsemasi 90% iiPuhelimella
Taisin ajatella enemmän 90% työasioista ehkä kuin nettiasioista.
Toki pienellä näytöllä on hankalampi joitain nettisovelluksia ajaa kuin isolla paneelilla, mutta eipä taida miniläppäreillä olla suoranaisia ongelmia muussa kuin HD-flashvideossa. Ja nvidian ion-chipsetillä tai Intelin tulevien GPU:n integroivien Atomien kanssa sekään ei ole enää ongelma.
Työkäytössä sitten, ja siihen kuuluu jo kevyt tekstinkäsittely tai presisten kirjoittelu ja/tai pyörittely… Riippuu paljon työn profiilista, mutta itse uskoisin pystyväni hoitamaan 90% työasioista pikkuläppärillä.
Tuskaisesti tietysti, mutta sehän ei ole mikään uusi uutinen, että isot näytöt lisäävät tuottavuutta tai kääntäen pienemmät heikentävät.