Sanalla vastalause on usein negatiivinen konnotaatio, mutta Sosiokratia 3.0 -mallin kannalta vastalause on kuitenkin positiivinen asia.

Kukapa haluaisi tehdä huonolaatuisia tai haitallisia päätöksiä, jos niistä on mahdollista hioa kaikin puolin parempiakin organisaation parviälyä hyödyntäen. 

 

Sosiokratian mukaiseen suostumuspäätöksentekoon osallistuminen voi tuntua mentaalisesti kuormittavalta, jos ajattelee vastalauseet negatiivisina. Voi tuntua ahdistavalta kun joutuu sanomaan ei. Vastalauseet ovat kuitenkin liian arvokkaita menetettäväksi. Niiden avulla parannetaan päätöksen alla olevaa asiaa. Mahdolliset negatiiviset käsitykset on siis syytä karistella pois! 

 

Mikä on vastalause?

 

Sosiokratia 3.0 -mallin mukaisessa suostumuspäätöksenteossa suostumusta haettaessa saattaa ilmaantua vastalauseita, jotka pysäyttävät päätöksen etenemisen. 

Koska vastalauseet tarkoittavat, että ehdotus on 

  1. selvästi parannettavissa (eli se ei ole “good enough for now”
  2. haitallinen (eli ei “safe enough to try”)

on vastalauseet syytä käsitellä huolellisesti, sillä niiden tarjoama sisältö on todella arvokasta. 

Parannuksen pitäisi olla heti ilmaistavissa. Sen aistiminen, että pohtimalla jonkin aikaa varmaan keksisi parannuksia ei ole kuitenkaan riittävä vastalauseeksi.

 

Vastalauseita tulee varsin luonnollisesti, sillä ehdotuksia yleensä tehdään 2-3 hengen voimin, jolloin jää helposti havaitsematta selkeitä parannuksia tai vaaranpaikkoja. Kun ratkaisuehdotusta tarkastellaan isommalla porukalla ja laajemmalla perspektiivillä näitä löytyy helpommin.

 

 

Askelmerkit 

 

Vastalauseita käsitellään yksi kerrallaan ja jos mahdollista, niin painokkaimman kuuloinen vastalause ensimmäisenä.

Vastalauseiden käsittelyssä käydään läpi seuraavat kohdat:

  1. Kuunnellaan mahdollinen vastalause
  2. Validoidaan mahdollinen vastalause 
  3. Ehdotetaan parannusta 
  4. Kysytään, vastustaako joku ehdotettua parannusta…
  5. … jos vastustaa, niin palataan kohtaan 1. 
  6. … jos ei, niin palataan takaisin alkuperäiseen suostumuksen hakuun muokatulla ehdotuksella. 

    Jos löytyy edelleen vastalauseita, niin palataan kohtaan 1. Jos ei löydy vastalauseita, niin mennään kohtaan 7.
  7. Aika juhlia!
    Kirjataan huolet, jos on aikaa – mahdolliset esitetyt huolet saattavat parantaa ehdotusta 

 

 

Mahdollinen vastalause vai varsinainen vastalause?

 

Ensimmäinen kohta on varsin selkeä, joten ei paneuduta siihen enempää. 

 

Toinen kohta eli vastalauseen validointi onkin paljon mielenkiintoisempi; kaikki vastalause-ehdokkaat eivät nimittäin yleensä ole vastalauseita, vaan esimerkiksi varsin painokkaita huolia. 

 

Jos kukaan muu ei näe mahdollista vastalausetta validina, pyydetään vastalauseen esittäjää tarkentamaan ja selkeyttämään argumenttiaan, jolloin myös potentiaaliset väärinymmärrykset voidaan sulkea pois. Mikäli kukaan muu ei edelleenkään koe mahdollista vastalausetta vastalauseena, ei kyseessä ole vastalause ja käsittely kyseisen mahdollisen vastalauseen kohdalta päättyy.

 

 Vastalauseiden käsittelyssä kiteytyy selkeä ero suostumuspäätöksenteon ja konsensushakuisen päätöksenteon välillä; yksittäinen ihminen ei voi estää päätöksen etenemistä ilman selkeitä, verifioitavia perusteluita päätöksen haitallisuudesta tai välittömistä parannuksista.

Jos muita mahdollisia vastalauseita ei ollut, niin voidaan juhlia onnistunutta päätöstä! Mikäli muita mahdollisia vastalauseita oli, jatketaan niiden kanssa prioriteettijärjestyksessä kohdasta 1.

 

 

Vastalauseen käsittelyä

 

Kun on validoitu, että kyseessä todella on vastalause siirrytään kohtaan 3, eli parannuksen ehdottamiseen. Vastalauseen esittäjällä saattaa olla jo valmis parannusehdotus, joten häneltä kannattaa kysyä ensimmäisenä ja vasta sen jälkeen muilta. 

 

Tämän kohdan tarkoituksena on siis parantaa ehdotusta niin, että käsittelyssä oleva vastalause ratkaistaan samalla. Vaikka muutkin potentiaaliset vastalauseet olisivat selvillä, niitä ratkaistaan silti selkeyden vuoksi yksi kerrallaan. 

 

Aina ratkaisuehdotuksen parantaminen ei onnistu helposti ja joskus onkin parempi palauttaa ehdotus takaisin valmisteltavaksi. Ehdotuksen uudelleenmuotoiluun saattaisi kulua enemmän aikaa kuin sen valmisteluun, eikä tällöin ole järkevää käyttää siihen kaikkien aikaa. 20 ihmistä ihmettelemässä jotain asiaa yhdessä kolme minuuttia maksaa saman verran kuin jos kaksi ihmistä käyttävät ihmettelemiseen puoli tuntia! Näin voi tapahtua eritoten silloin, kun ratkaisu- ja muutosehdotuksia ollaan tekemässä kiireellä.

 

Kohdassa 4 haetaan suostumusta ehdotetulle parannukselle. Käytännössä haetaan suostumusta siis samaan tapaan kuin suostumuspäätöksenteon yhteydessä, mutta tällä kertaa vain ehdotuksen parannuksesta. 

 

Kohtaan 5 mennään, mikäli tulee mahdollisia vastalauseita. Tällöin käsitellään mahdolliset vastalauseet samalla tavalla kuin käsittelyssä olevaa vastalausetta on käsitelty, eli mennään kohtaan 1 ja edetään kohta kerrallaan. 

 

Toisinaan saattaa käydä niin, että päädytään jonkinlaiseen vastalauselimboon, kun esimerkiksi kaksi henkilöä vastustavat (validisti) toistensa parannusehdotuksia. Tällöin saattaa olla parempi pyytää näitä henkilöitä muotoilemaan parissa minuutissa yhdessä parannusehdotus, joka ottaa molempien vastalauseet huomioon.

 

Kuten ylläolevasta käy ilmi, joskus joudutaan käsittelemään vastalausetta vastalauseen käsittelyn sisällä, jota ollaan käsitelty vastalauseen sisällä jne. Fasilitaattorin tehtävänä on pysyä perillä, missä kohdassa ollaan menossa ja mistä kulloinkin äänestetään. Jos fasilitaattorina on tavallinen kuolevainen, kannattaa käyttää jonkinlaista visualisointia selkeyttämiseen.

 

Jos kohdassa 4 ei tullut vastalauseita, mennään kohtaan 6 ja haetaan suostumusta uudelleen alkuperäistä driveria koskevasta ja nyt parannetusta ratkaisuehdotuksesta. Kohdassa 4 siis haettiin suostumusta siitä, onko alkuperäiseen ehdotukseen tehty parannus jotenkin haitallinen tai välittömästi parannettavissa oleva. 

 

Koska myös käsittelyssä ollut vastalause on otettu huomioon, suostumusta haettaessa pitäisi periaatteessa tulla vähemmän vastalauseita kuin edellisellä kerralla, sillä yksi vastalauseista on käsitelty ja on mahdollisesti jopa samalla ratkaissut myös muita vastalauseita. 

 

On myös mahdollista, että aiheen syvällisemmän käsittelyn aikana ihmiset ovat ehtineet paneutua siihen tarkemmin ja löytävät uusia mahdollisia vastalauseita. Jos suostumusta haettaessa tulee mahdollisia vastalauseita, palataan jälleen kohtaan 1 ja käsitellään ne kohta kerrallaan. Mikäli vastalauseita ei tule, mennään kohtaan 7 ja juhlitaan onnistunutta päätöstä!

 

 

Taidokas osallistuminen vastalauseissa

 

Lopuksi käsitellään mahdolliset huolet. Huolet käsitellään vasta tässä vaiheessa, sillä ne eivät pysäytä ehdotuksen etenemistä, mutta niissä saattaa silti olla asioita, joita on hyvä huomioida ehdotusta toteutettaessa. 

 

Yksi S3:n peruspilareista on taidokas osallistuminen (artful participation), joka on tämänkin patternin kohdalla hyvin oleellisessa asemassa, jotta vastalauseista ja päätöksistä ei synny sellaista kiistelyä, mikä ei lopulta edistä itse asiaa tai paranna käsillä olevaa ratkaisuehdotusta. 

 

Kun keskusteluun osallistuvat pitävät taidokkaan osallistumisen periaatteen mielessään, kriittisiä ja vaikeitakin asioita pystytään käsittelemään kaikkia organisaation jäseniä kuulleen. 

 

Codentolla S3-kokouksia seuraamassa olleet vierailijat ovat antaneet positiivista palautetta erityisesti siitä, kuinka olemme pystyneet hoitamaan hankalan kuuloisia asioita sivistyneesti keskustellen ilman draamaa. Tämä säästää organisaation voimavaroja ja antaa kaikille aidon mahdollisuuden osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

 

Välineitä itseohjautuvuuteen ja yhteiseen päätöksentekoon – Sosiokratia 3.0

Tuomas Manninen

Tuomas Manninen